— Inka Hopsu

Yritysvastuulaille vauhtia

Tarvitsemme yritysvastuulakia, joka velvoittaisi yrityksiä noudattamaan asianmukaista huolellisuutta niin Suomessa kuin rajojemme ulkopuolella ja vähentäisi näin haitallisia ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutuksia.

Työ- ja elinkeinoministeriön lausuntokierros yritysvastuulain oikeudellisesta selvityksestä päättyi juuri. Lain valmisteluun voisikin ryhtyä nyt viipymättä. Yhteiset sitovat pelisäännöt palkitsevat toimijoita, jotka jo noudattavat asianmukaista huolellisuutta. Toisaalta laki velvoittaa toimintatapojen muutokseen niitä yrityksiä, joita asia koskee ja joilla on toiminnassaan vielä kehitettävää.

Yritysten tuotantoketjuissa tapahtuvat ihmisoikeusloukkaukset ja ympäristön pilaaminen tapahtuvat pitkälti maissa, joissa ei ole niin vahvaa ympäristö-, työ- tai verolainsäädäntöä. Ongelmilta ei voida kuitenkaan välttyä myöskään meillä Suomessa. Vaikka kansallisesti räikeät ihmisoikeusloukkaukset ovat varsin harvinaisia, olemme saaneet lukea esimerkiksi ravintola- ja siivousalalla viime vuosina tapahtuneesta ihmiskaupasta ja työntekijöiden oikeuksien polkemisesta. Suomen kaivosteollisuuden osalta ympäristöhaasteet ovat kaikkien tiedossa.

Jotta voimme varmistaa, että suomalaiset yritykset toimivat vastuullisesti niin kehittyvissä maissa kuin Suomessa, tarvitsemme selkeän ja velvoittavan yritysvastuulain. Vastaavanlaista lainsäädäntöä tai siihen liittyviä hankkeita on mm. Ranskassa, Alankomaissa, Sveitsissä ja Saksassa. Myös Euroopan komissiossa on keskustelussa ja valmistelussa huolellisuusvelvoitteeseen perustuva yritysvastuulaki.

Toimiakseen huolellisuusvelvoitteen mukaisesti yrityksen on arvioitava toimintansa todelliset ja mahdolliset ihmisoikeusvaikutukset, ryhdyttävä toimiin havaintojen perusteella, seurattava toimien suorittamista ja ilmoitettava, miten vaikutuksiin on puututtu.

Ympäristö- ja ihmisoikeusriskejä olisi tarkasteltava koko arvoketjussa YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia ohjaavien periaatteiden mukaisesti. Huolellisuusvelvoitteen ulottuminen arvoketjuissa on määriteltävä yrityksen kannalta niin, että se kattaa ne toimet ja toimijat, joihin yritys voi kohtuullisesti vaikuttaa. Velvoitteen on kuitenkin oltava riittävä, jotta lailla olisi toivottavaa vaikuttavuutta. Mahdollinen vahingonkorvausvastuu olisi kuitenkin rajoitetumpaa kuin huolellisuusvelvoitteen noudattaminen.

Tällä hetkellä useat yritykset toimivat jo vapaaehtoisuuden nimissä erilaisten standardien ja eettisten ohjeistusten mukaisesti. Tämä on kunnioitettavaa oma-aloitteisuutta. Vastuullisuus tarjoaa jatkossakin yrityksille mahdollisuuden profiloitua kestävään kehitykseen sitoutuneena ja tulevaisuuden haasteisiin tarttuvana toimijana. Yritysvastuulain myötä yhteiset pelisäännöt palkitsisivatkin yrityksiä, jotka jo noudattavat toiminnassaan asianmukaista huolellisuutta. 

Laki on vapaaehtoisia periaatteita tehokkaampi keino välttää ja vähentää ihmisoikeus- ja ympäristöriskejä. Mikäli lainsäädännössä on otettu riittävissä määrin huomioon valvonta- ja sanktiomekanismit, viranomaiset pystyvät puuttumaan haitalliseen yritystoimintaan ja ohjaamaan yrityksiä korjaavien toimenpiteiden käyttöönottoon.

Tärkeää lain kattavuuden kannalta olisi, että laki koskisi kaikkia yritysmuodosta, toimialasta tai toimintaympäristöstä riippumatta, niin suuryrityksiä kuin PK-yrityksiä, joiden toiminnassa voi olla ihmisoikeus- ja ympäristöriskejä. 

Kansallinen lainsäädäntö tukisi yritysvastuuseen liittyvän sääntelyn edistämistä Euroopan unionissa ja valmistelisi suomalaisyrityksiä EU-tason muutoksiin. Suomella olisi esimerkillään ja osaamisellaan erinomainen mahdollisuus vaikuttaa ylikansalliseen sääntelyyn, jotta jatkossa koko Euroopan unionin alueella yrityksillä olisi samat pelisäännöt.